Koko yön kestäneiden supistelujen jälkeen kätilöt tekivät aamulla päätösen, että meidät siirrettäisiin synnytyssaliin. Kohdun suu ei ollut vielä juurikaan avautunut, mutta olivat sitä mieltä että kipu alkaa olemaan jo sen verran kovaa, että saisin epiduraalin.

Meidät siirrettiin aamulla noin klo9. Asiansa osaava anestesialääkäri tuli laittamaan puudutusta ja onnistui hyvin sen kahden minuutin aikana kun supistukset ei jännittäneet kroppaa. Mikä helpotus olikaan kun sain vihdoin rentoutua.

Kätilö laittoi minulle oksitosiinitipan tippumaan ja sitten odotettiin taas. Odotus ei onneksi ollut tällä kertaa pitkä vaan jo reilun tunnin päästä kuului poks kun lapsivesi meni.

Lasse lähti käymään tupakilla ja otti onneksi puhelimen mukaan ja laittoi sen päälle soittaakseen siskollensa. Itselläni alkoi olla jo olo, että pidän jalat ristissä, että pieni ei syntyisi ennen kuin isi ehtii takaisin. Soitin Lasselle ja tuumasin "et alappa lentää tänne". Tässä vaiheessa kätilö totesi kohdunsuun olevan täysin auki. Muutamalla työnnöllä enkelimme saapui tähän maailmaan vain siksi, että saisimme pitää häntä hetken sylissä hyvästelläksemme.

Meidän pieni kaunis prinsessa. Tummatukkainen kopio isosiskostaan. Jo ihan oikea vauva, joka olisi kokonsa puolesta selvinnyt jo täysin. Hän oli 49cm pitkä ja painoa oli 2255g.

Nimeksi hänelle oli jo hyvissä ajoin päätetty Tessa Tinja Wanessa, virallisesti häntä ei ole olemassakaan, mutta meille aina.