Pääsimme helpon synnytyksen ja minun hyvän kunnon takia jo samana päivänä kotiin, joka oli ehdoton tahtoni. Halusin ottaa esikoisena kainaloon ja rutistaa ja koittaa siirtää ajatukset häneen ja siihen, että minulla on hänet. Myös lääkäri oli samaa mieltä, että kotia on hyvä päästä pitkien päivien jälkeen.

Kotiin oli ihana tulla ja nukkua omassa sängyssä. Kotona kuitenkin se asia, että meidän vauva ei tule kotiin alkoi käydä päivä päivemmältä selväksi. Mikään ei ollut muuttunut, mutta kaikki oli kuitenkin päälaellaan.

Tessan syntymän jälkeisenä tiistaina soitin obduktioon, koska halusin tietää koska Tessa olisi heidän osaltaan valmis ja koska voisimme tulla hänet hakemaan ja pukea äitini kutomaan mekkoon. Järkytys oli suuri kun minulle kerrottiin, että hänet kapaloitu ja "pakettia" ei voisi enää avata, ainoastaan myssyn voisi laittaa päähän. En meinannut saada puhelua lopetettua kun hysteerinen itku nosti päätään ja juoksin pihalle itkemään. Se tunne on jotain hirveää kun koittaa päästä itseään pakoon.

Keskiviikkona kävimme valitsemassa Tessalle viimeisen leposijan, varaten myös itsellemme paikan, jotta pääsisimme pienen enkelimme viereen siinä vaiheessa kun meidän aika on.

Tätä kirjoittaessa Tessa syntymästä on viikko aikaa. Tänään 18.9. meillä piti olla äitiyspolilla synnytystapa-arvio, jota ei tarvittukaan. Ajanvarauslapun tulosta asti sitä oli odotettu kuin kuuta nousevaa, jotta pääsisimme näkemään pienen tyttömme masussa vielä kerran ennen varsinaista kohtaamista. Nyt masussa ei ole kuitenkaan ketään eikä mitään mitä odottaa. Ajatus siitä mursi minut täysin ja ahdistus painaa raskaana taakkana.

Päivämääriä on tulossa vielä monta...

Välissä tunnen surua, välissä vihaa, pystyn keskustelemaan rauhallisesti asiasta ja toimimaan normaalisti. Suru painaa kuitenkin koko ajan, kun katson peiliin näen vain surua. Onneksi meillä on tuo pikku neiti ja Lassen teini-ikäinen poika, jotka saavat hymyn herkästi huulille.

Hiljaiset hetket ovat pahoja, niiden aikana ehdin miettiä kaunista enkeliämme ja sitä millaista elämä olisi ollut kun hänet olisimme kotiimme saaneet. Mietin myös sitä mitä pahaa olen tehnyt, että rangaistus on tätä luokkaa ja sitä miksi ihmiset, jotka pilaavat lapsensa elämän jo kohtuun saavat lapsia.